perjantai 4. marraskuuta 2016

I said yes

En halua selitellä pitkää kirjoitustaukoa. Yksinkertaisesti ei ole ollut fiilistä kirjoittaa. Muutenkin olen halunnut pitää tämän lähinnä ihoani koskevana blogina, joten tästä syystä kirjoitan harvemmin.

Se siitä aloituksesta, on minulla nimittäin oikeaakin asiaa. Kaksi kuukautta sitten koin tähän asti elämäni suurimman ja hienoimman yllätyksen. Toni kosi minua. Tämän eteen oli nähty todella paljon vaivaa ja moni oli juonessa mukana. Tästä inspiroituneena mietin kaksi kuukautta miten tästä asiasta kirjoittaisin ja kirjoitanko ollenkaan. Nimittäin tulevasta hääpäivästä.



Monelle nuorelle tytölle naimisiin meneminen ja häät ovat suuri unelma pienestä pitäen. Mietitään paljon etukäteen ja päivästä halutaan täydellinen. Mikään ei saa mennä pieleen ja kaikki on tarkkaan suunniteltua. Ymmärrän tämän härdellin täysin ja saatan itse sortua sekoilemaan myös mutta silloin, kun Toni tuli elämääni ja tiesin, että tässä on ihminen kenen kanssa haluan viettää loppuelämäni, aloin miettimään tätä suurta päivää hieman eri näkökulmasta. Päässäni pyöri ainoastaan ajatus miltä itse tulisin sinä päivänä näyttämään. Entä, jos en voi meikata? Entä, jos kädet ovat ruvella ja verellä? Entä, jos kaula näyttää siltä, että on retkuja täynnä?



Edellinen lauseeni voi kuulostaa itsekkäältä. Olen kuitenkin stressannut pelkästään tämän ajatuksen vuoksi monta tuntia elämästäni. Olen todellakin miettinyt tätä jo muutama vuosi sitten, vaikka en edes tiennyt tulenko ikinä menemään naimisiin. Ainoa ajatus on ollut, että hääpäivänä haluan ihon olevan kunnossa. Mietin tätä asiaa edelleen, ajatus on entistä vahvempi pääni sisällä. Vaikka iho on ollut pitkään hyvässä kunnossa, tämä asia pelottaa minua. Tämän asian ääneen sanominen on vaikeaa, koska olen ollut luottavainen ihon suhteen. En halua epävarmuuden hiipivän takaisin elämääni. Tämä päivä tulee kuitenkin olemaan täysin eri asia kuin esimerkiksi normaali pikkujoulu-ilta tai ystävän synttäribileet.

Kuvat: Emmi Koski Photography
Tänne kirjoittaminen helpotti heti päässäni kuohuvia ja myrskyviä tunteita. Myönnän, että panikoin todennäköisesti täysin turhaan. Haluan kuitenkin myöntää rehellisesti, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pelottaa ja olen epävarma. Ihon kuntoon saamisen jälkeen en ole edes miettinyt tätä koko asiaa. Viimeksi näitä pelkotiloja oli silloin, kun iho oli huonossa kunnossa enkä oikeasti pystynyt meikkaamaan tai kädet olivat oikeasti rikki. Todellisuus on kuitenkin se, että kukaan ei voi ennustaa tulevaa. Haluan henkisesti olla valmis kaikkeen, koska kaikki tässä maailmassa on mahdollista. Onneksi H-hetkeen on vielä aikaa. Ennen sitä ehdin jo unohtamaan pelkoni, näin ainakin haluan uskoa.

Kuva otettu pari viikkoa sitten :)
Huolestuneesta tekstistä huolimatta olen tiivistettynä tällä hetkellä todella kiitollinen ja onnellinen kaikesta. Asiat ovat tällä hetkellä hyvin ja iho on myös hyvässä kunnossa. Neljän viikon kuluttua lähdemme jälleen lämpöön lomailemaan. Tällä kertaa kohteena on Dubai. Kertaakaan en ole siellä käynyt, joten taas uusi seikkailu edessä. Sitä ennen ryhdistäydyn kirjoittamisessa. Hyvää viikonloppua!