Se siitä aloituksesta, on minulla nimittäin oikeaakin asiaa. Kaksi kuukautta sitten koin tähän asti elämäni suurimman ja hienoimman yllätyksen. Toni kosi minua. Tämän eteen oli nähty todella paljon vaivaa ja moni oli juonessa mukana. Tästä inspiroituneena mietin kaksi kuukautta miten tästä asiasta kirjoittaisin ja kirjoitanko ollenkaan. Nimittäin tulevasta hääpäivästä.
Monelle nuorelle tytölle naimisiin meneminen ja häät ovat suuri unelma pienestä pitäen. Mietitään paljon etukäteen ja päivästä halutaan täydellinen. Mikään ei saa mennä pieleen ja kaikki on tarkkaan suunniteltua. Ymmärrän tämän härdellin täysin ja saatan itse sortua sekoilemaan myös mutta silloin, kun Toni tuli elämääni ja tiesin, että tässä on ihminen kenen kanssa haluan viettää loppuelämäni, aloin miettimään tätä suurta päivää hieman eri näkökulmasta. Päässäni pyöri ainoastaan ajatus miltä itse tulisin sinä päivänä näyttämään. Entä, jos en voi meikata? Entä, jos kädet ovat ruvella ja verellä? Entä, jos kaula näyttää siltä, että on retkuja täynnä?
Edellinen lauseeni voi kuulostaa itsekkäältä. Olen kuitenkin stressannut pelkästään tämän ajatuksen vuoksi monta tuntia elämästäni. Olen todellakin miettinyt tätä jo muutama vuosi sitten, vaikka en edes tiennyt tulenko ikinä menemään naimisiin. Ainoa ajatus on ollut, että hääpäivänä haluan ihon olevan kunnossa. Mietin tätä asiaa edelleen, ajatus on entistä vahvempi pääni sisällä. Vaikka iho on ollut pitkään hyvässä kunnossa, tämä asia pelottaa minua. Tämän asian ääneen sanominen on vaikeaa, koska olen ollut luottavainen ihon suhteen. En halua epävarmuuden hiipivän takaisin elämääni. Tämä päivä tulee kuitenkin olemaan täysin eri asia kuin esimerkiksi normaali pikkujoulu-ilta tai ystävän synttäribileet.
Kuvat: Emmi Koski Photography |
Kuva otettu pari viikkoa sitten :) |