lauantai 11. kesäkuuta 2016

Vuosipäivä

Aikalailla tasan vuosi sitten pakkasin tavarani ja hyppäsin Johannan auton kyytiin. Oli sunnuntai-aamu ja auton nokka lähti kohti Mäntsälää. Minua jännitti ja olo oli odottavainen. En tiennyt, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Jos olisin tiennyt, että isoin toiveeni on toteutumassa, olisin itkenyt onnesta. Vuosi on mennyt todella nopeasti. Viimeisen vuoden sisään on tapahtunut niin paljon, että sitä on vaikea itsekään käsittää. Katsoin jokin aika sitten vuoden takaisia valokuvia. Täytyy sanoa, etten edes muista näyttäneeni siltä. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Tuijotin vanhaa kuvaa miettien, miten olen voinut näyttää tuolta. Miksi kukaan ei ole sanonut, että näytän kamalalta?



Yllä olevien kuvien välissä on kulunut aikaa tasan vuosi. Ensimmäinen kuva on lähtötilanne viime vuoden toukokuulta ja toinen kuva on tämän vuoden toukokuulta. Toki toisessa kuvassa on meikkiä mutta silti. Laitoin nämä kuvat vierekkäin ja tuijotin kännykän näyttöä suu auki. Vaikka itse sanonkin, muutos on huikea. En edes tunnista itseäni ylemmästä kuvasta. Jos en tietäisi olevani kuvassa, voisin melkein luulla ettei kuvissa ole sama henkilö. Vertailun vuoksi otin kuvan myös ilman meikkiä tämän hetkisestä tilanteesta.


Muutokset ulkokuoressa ovat upeita ja mahtavia. On ihanaa, kun kasvoissa ei ole kipua. Ei kirvele eikä kiristä. Parhainta on kuitenkin muutos, mikä on tapahtunut pääni sisällä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut itsetunnosta ja siihen tulleista muutoksista. Jos osaisin, kirjoittaisin kuluneen vuoden sanoiksi mutta en löydä sanoja. Vuoristorata voisi kuvata parhaiten tiivistettynä viimeistä vuotta mutta kuvat puhukoon puolestani.

En voi tarpeeksi kiittää Ninaa ja Johannaa kuluneesta vuodesta. Heidän ansiosta olen saanut ulkonäköni ja itsetuntoni takaisin. Muutama viikko sitten olin kasvohoidossa ja Johanna huomasi kaulassani arven. Hän kysyi, kauanko se on ollut siinä. Kerroin, että monta vuotta jo leikkauksen takia. Hän tajusi, ettei ole ikinä aikaisemmin edes nähnyt koko arpea koska kaula on ollut aina ihottuman peitossa. Se aito ilo ja onnellisuus, mikä kuului Johannan äänestä kun puhuimme ihon nykyisestä kunnosta sai minut todella hyvälle tuulelle. Johanna on ollut yksi tärkeimmistä tukipilareistani. Hän on jaksanut rauhoitella ja muistuttaa, että mitään ei tapahdu yhdessä yössä. Itse olin niin malttamaton viime vuonna, kun aloitimme ihoa hoitamaan. Vaikka olen monta kertaa sanonut, niin super iso kiitos Ninalle ja Johannalle.


Enää muutama viikko ja kesäloma alkaa! Tiedossa on matka aurinkoon ja ystävien häät :) Ihanaa ja aurinkoista kesää!