Todellisuus

Välillä se murskaa, hämmentää tai tuo iloa elämään. Olen pitkään pohtinut kuinka kirjoittaisin tästä aiheesta. Olen puhunut tästä muutaman ystäväni kanssa mutta tajusin tämän jokunen kuukausi sitten snapchatin kautta. Minua voi kutsua todella surkeaksi snapchatin käyttäjäksi. Harvoin jaksan käydä siellä tai lähettää kuvia. Eräs ilta innostuin selailemaan erilaisia filttereitä sieltä. Suurin osa niistä on hirmu hauskoja, yksi kuitenkin jäi kaivamaan mieltäni. Tajuntaani iski lujaa mahdollisuus muokata kuvia, eikä pelkästään kuvia vaan koko naamaa.

Ylhäällä on kuva, joka on otettu kännykän etukameralla ja sitä ei ole millään tavalla muokattu. Otin uuden kuvan snapchatin kautta, jossa käytän kyseistä filtteriä mistä puhun.

Kaksi alempaa kuvaa on filtterin kanssa. Kysynpähän vain, että mihin puolet kasvoistani sekä nenästäni katosi? Ja miksi tuo toinen silmä näyttää tuolta? En ihmettele, miksi nykyään on todella kovat ulkonäköpaineet. Erilaiset sovellukset ja kuvanmuokkausohjelmat mahdollistavat kuvien muokkauksen niin, että todellisuus peittyy. En väitä, että kaikki kuviaan muokkaisivat tai kukaan ei näytä hyvältä ilman filttereitä mutta omasta mielestäni tämä on aika järkyttävää. Kuka enää uskaltaa lisätä kuvia ilman muokkausta kun some on täynnä "täydellisyyttä"? Itse pahoista itsetunto-ongelmista kärsineenä tiedän mistä puhun. Muutama vuosi sitten en olisi ikinä julkaissut itsestäni kuvaa ilman meikkiä ja muokkausta. Siitä syystä, että en uskaltanut. Pelkäsin miten ihmiset reagoisivat. Jälkeenpäin hölmöä, koska kuljen lähestulkoon joka paikassa ilman meikkiä.

Vuodelta 2014 ja kuvassa on käytetty kännykän valikoimasta filtteriä ja olen meikannut.

Tästä pääsenkin toiseen samaan aiheeseen liittyvään asiaan. Aloitin tämän kuun alussa perehdyttämään uusia työntekijöitä. Jännitin pitkään, että miten pukeudun ja meikkaan ensimmäisenä päivänä, kun he aloittavat. Helmikuun viimeisellä viikolla heräsin todellisuuteen. Miksi ihmeessä ensinnäkin meikkaisin, koska en muutenkaan meikkaa töihin? Miksi antaisin itsestäni väärän kuvan heti ensimmäisenä päivänä? Toiseksi, miksi menisin ja ostaisin sellaisia vaatteita, mitä en normaalisti käytä?

Mietin, että mikä minut sai ajattelemaan edes noin. Miksi yrittäisin muuttaa itseäni? Koska pelkäsin, mitä uudet tuntemattomat ihmiset minusta ajattelevat. Pelon vallassa olin lähellä muuttaa omaa todellisuuttani ja itseäni sellaiseksi mitä en ole. En jännittänyt kuinka selviän uudesta haasteesta vaan jännitin mitä muut ajattelevat. Tänään tämä saa minut hieman naurahtamaan. Kuinka kauan kestää, että itsevarmuus palautuu? En tiedä. Mutta sen tiedän, että selvisin viimeisestä kuukaudesta hengissä ja voitin yhden suurimmista peloistani esiintyä tuntemattomien ihmisten edessä. Täytyy sanoa (vaikka itse sanonkin), että on voittajafiilis. Yksi askel lähempänä itsevarmempaa Jeminaa.

Huomasin pääsiäisenä Tallinassa, että meikki ei edes tuo minulle itsevarmuutta. Varsinkaan nyt, kun päivät ovat valoisia koko ajan. Päinvastoin, kyselin koko ajan Tonilta, että "miltä meikki näyttää, eihän naama ole kuiva, onko nyt varma sit jne.". Varmasti vaatii aikaa, että tajuan meikin näyttävän hyvältä nykyään eikä tarvitse koko ajan varmistella asiaa. Uskon, että tulevaisuus ja kokemukset tuovat tullessaan itsevarmuutta.

Lopuksi haluan mainita, että jos olet miettinyt BD Medicalin tuotteiden kokeilua niin nyt on loistava mahdollisuus.  Tampereella Kauneushoitola Beautiful You tarjoaa 5-9.4.2016 30 min pikakasvohoitoja kuorinnalla sekä hieronnalla hintaan 15€. Muista varata aika! :)

Ensitreffit

Hetki on taas vierähtänyt viimeisimmästä postauksesta. Vietin pari viikkoa sängyn pohjalla keuhkoputkentulehduksessa, joten sen vuoksi hieman venähtänyt. Onneksi tauti on nujerrettu ja pääsee taas normaaliin arkeen. Paljon on ehtinyt tapahtua neljän viikon aikana.

Haluan kertoa, että muutama viikko sitten näin yhtä blogini lukijaa. En muista, koska olisin jännittänyt niin paljon. Ihan kuin olisin ollut treffeille menossa. Kyseinen lukija lähestyi minua facebookin kautta alkuvuodesta. Hän oli törmännyt blogiini sattumalta ja päättänyt ottaa yhteyttä. Hän itse kärsii myös iho-ongelmista ja pystyi samaistumaan tuntemuksiini. Täytyy sanoa, että oli aivan superia tavata livenä yksi lukijoistani ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka monta tuntia.

Aluksi tuntui oudolta jutella täysin tuntemattomalle ihmiselle. Samana päivänä töissä pyöri miljoona ajatusta pääni sisällä. Mistä me oikein juttelisimme? Entä jos emme tule toimeen? Miten välttää kiusalliset hetket? Naurattaa jälkeenpäin ajatukset. Kotiin ajaessani mietin, kuinka helppoa oli jutella täysin vieraalle ihmiselle omista tuntemuksistaan. Löysin siihen syyn. Hän pystyi täysin samaistumaan ajatuksiini ja itsetunto-ongelmiin. On totta, että aina voi kuvitella miltä toisesta tuntuu. Olen kuitenkin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jos et ole itse kokenut samaa asiaa, ei voi täysin ymmärtää toisen tuntemuksia. Enkä tarkoita, että pitäisikään. Enhän minä esimerkiksi tiedä, miltä tuntuu olla raskaana mutta voin kuvitella sen tunteen. On eriasia tuntea se itse henkisesti ja fyysisesti.

Tapaaminen ja yhteydenotto lukijalta konkretisoi vielä enemmän blogini merkitystä. Haluan kiittää kaikesta palautteesta, mitä olen saanut tutuilta ja tuntemattomilta. Olen todella onnellinen, että jotkut ovat saanut iloa ja voimaa elämäänsä blogini kautta.

Kevät tekee tuloaan ja kummallisesti mielikin on virkeämpi kun paistaa aurinko ja on valoisaa. Tästä haluankin palata viime kesään. Minulla on pitkään ollut ongelmana itseni raapiminen. Teen sitä öisin ja päivisin huomaamatta. Yleensä raavin niin pitkään, että paita on veressä. En tajua, miten pystyn tekemään sen salaa itseltäni. Viime kesänä lähdin heinäkuussa matkalle ja mietin silloin, että haluan ottaa reissuun geelikynnet. Kävin Johannan luona ottamassa kynnet itselleni ja ajattelin, että jääköön näiden ottaminen tähän. Vaan eipä jäänytkään.

Ylhäällä ensimmäiset kynnet. Viikon matkan jälkeen huomasin, etten pysty raapimaan itseäni verille enää. Kädet alkoivat paranemaan taipeista. Tajusin, että minulla on oikea syy jatkaa kynsien huoltamista eikä vain ulkonäön vuoksi. Viime vuoden kesäkuusta lähtien olen pitänyt taukoamatta kynsiä enkä ole enää verillä. Voin jopa kuvitella pitäväni t-paitaa tulevana kesänä :) Johanna viilaa aina kynnet niin pehmeäksi, etten pysty raapimaan.

Thaimaan lomakynnet

Tämän hetkiset kynnet :) Ihana saada väriä elämään!

Olen muuten vähentänyt kasvohoidot kerran kahteen viikkoon. Katsotaan, miten iho alkaa siihen reagoimaan. Nyt on ensimmäinen kaksi viikkoa mennyt ja itse olen tyytyväinen ihooni ainakin toistaiseksi. Ylhäällä oleva kuva kasvoistani on viime viikon tilanne.

Palautetta ja tarinoita kuuntelen edelleen mielelläni! Se antaa itselleni paljon positiivista energiaa :)