keskiviikko 30. joulukuuta 2015

2015

Ensin, pahoittelen pitkää taukoa. Pidin tarkoituksella hieman pidemmän tauon, oikeastaan kaikesta. Ajattelin, että nyt on pakko ottaa lomaa kaikesta. Aikaisemmassa tekstissä lupasin kirjoittaa auringon vaikutuksista ihoon. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että lomapostaus jää myöhemmäksi ja kirjoitan tästä vuodesta. Sopii hyvin teemaan.

Tänä vuonna on tapahtunut paljon. Ehkä enemmän kuin koko elämäni aikana. Enimmäisenä tulee mieleen vakituisen työpaikan saaminen. Vaihdoin omasta tahdostani työpaikkaa vuonna 2013 ja lähdin vakituisesta työstä määräaikaiseen työsuhteeseen. Kovan työn tuloksena sain kyseisestä työpaikasta vakituisen paikan 1.1.2015 alkaen. Toinen mahtava asia tapahtui myös tammikuussa, kun saimme vanhan asuntomme myytyä. Olimme Tonin kanssa silloin Budapestissä, kun välittäjä soitti, että asunto on myyty. Huonomminkin vuosi olisi voinut alkaa.

Budapest

Aloitimme samantien metsästämään uutta asuntoa. Tällä kertaa tähtäimessä oli omakotitalo. Emme oikeastaan etsineet täysin uutta asuntoa mutta se vain käveli luoksemme. Pääsimme helmikuun alussa muuttamaan täysin uuteen ja vastavalmistuneeseen omakotitaloon. Kyllä se tuntui hienolta ja jännittävältä. Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin asunut omakotitalossa. Helmikuu meni oikeastaan asunnon sisustamisessa ja pidempään työmatkaan totuttelemisessa. Tietenkin ystäviä ja sukulaisia kävi melkein joka päivä. Rakastan sitä, kun on ihmisiä ympärillä. Minusta on ihanaa kun tulee ystäviä kylään. Välillä Toni joutuu muistuttamaan, että ei ihan joka päivälle tarvitse sopia jotakin. Itse olen aika menevää tyyppiä ja paikalla oleminen on välillä vaikeaa.

Maaliskuusta on jäänyt mieleen se, kun saimme hyvän ystävän Kanadasta hetkeksi takaisin Suomeen. Ehdittiin juhlimaan ja juttelemaan oikein kunnolla isolla porukalla. Joskus olemme miettineet, jos lähtisimme käymään Kanadassa joku kerta. Mikäli lomaa olisi enemmän, matkustaisin mahdollisimman paljon. Olen surkea puhumaan englantia, mikä tekee aina matkustamisesta jännittävää. Yritän kuitenkin haalia mahdollisimman paljon kokemuksia ympäri maailmaa.



Huhtikuu oli hieman rauhallisempi mutta sitäkin tärkeämpi. Kerrankin meidän tiivis ja tärkeä tyttöporukka saatiin kasaan ja he olivat meillä juhlimassa vappua. Viiden aikuisen naisen aikataulut on välillä mahdotonta saada sopimaan yhteen, joten nämä hetket ovat merkittäviä. Ensi vuonna lupaan, että annan aikaa enemmän ystävilleni.



Toukokuustahan oikeastaan kaikki sitten lähti. Mahtavaa aikaa. Ihoni alkoi vihdoin näyttämään normaalilta ja paremmalta. Oikeastaan toukokuusta syyskuuhun hoidin aika tiivisti vain ihoani. Tietenkin oli juhlia ja ehdimme Kreikassa piipahtaa lomalla. Heinäkuussa pidimme tyttöjen illan meillä, jossa lipsautin Johannalle idean blogista. Siitähän se sitten lähti. Päivääkään en sitä lipsahdusta kadu. Tämä toimii vähän niinkuin päiväkirjana.



Lokakuussa tapahtui taas paljon ihania asioita. Ensin sain kummilapsen elämääni, jota olen pitkään toivonut. Lapset ovat ihania. Helsingissä oli I love me-messut, missä lanseerattiin tuotteet, joita olen käyttänyt. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan työskentelin ihmisten kanssa kasvotusten. Loppujen lopuksi se ei ollut niin kamalaa, mitä ajattelin ja muistin. Samana viikonloppuna julkaisin ensimmäisen blogitekstin, joka ylitti kaikki odotukseni. Ajattelin silloin, jos nyt muutama ihminen edes lukisi tekstejäni niin olisin tyytyväinen. Somessa kuitenkin leviää asiat hyvinkin nopeasti ja seuraavana aamuna huomasin, kuinka paljon tekstiäni oli jaettu. Fiilis oli mahtava!


Juhlistimme lokakuussa Tonin kanssa synttäreitä Virossa. En ollut aikaisemmin ikinä käynyt sielä. Monia huvittikin, että olen matkustanut kaikkialla muualla mutta en Viroon asti ole koskaan päässyt. Viikonloppu oli ihana ja rentouttava. Marraskuussa aloitin laskemaan jo päiviä Thaimaan matkaan. Sain viettää rakkaiden siskojeni kanssa kokonaisen viikonlopun, joka oli harvinaista herkkua. Yhdet pikkujoulutkin taisi mahtua mukaan. Loppupuolella kummityttöni sai nimen ja kummin tehtäväni oli virallista.

Rinkat hankittiin jo hyvissä ajoin ennen matkaa

Ihanat siskot kylässä<3
Tässä kuussa vietin elämäni parhaimman loman loistavassa seurassa. Olin lomalla kolme viikkoa, joista kaksi vietin ulkomailla. Täytyy sanoa, että mieli on virkeä ja levännyt. Tässä nyt tiivistettynä tämän vuoden seikkailut. Voi olla, että tämä vuosi tulee olemaan elämäni paras vuosi. Olen hyvin kiitollinen kaikille ihmisille, jotka ovat elämääni tänä vuonna löytänyt sekä niille, jotka ovat elämässäni edelleen pysynyt. Toivottavasti tuleva vuosi on yhtä tapahtumarikas.

Ps. Oma uuden vuoden lupaukseni on urheilla enemmän! Tänä vuonna olin hyvin laiska.

Haluan toivottaa kaikille erittäin onnellista Uutta Vuotta 2016!






torstai 3. joulukuuta 2015

Pinnallinen ja ylimielinen

Näin ajattelin aluksi Tonista. Tapasimme ensimmäisen kerran loppukesästä 2011. Hän palkkasi minut töihin silloin. Ajattelin, että on kyllä ylimielinen ihminen. Päällä hänellä oli aina pelkästään merkkivaatteita ja käyttäytyminen sen mukaista. Itsen en koskaan meikannut töihin ja yleensä pukeuduin huppariin ja collegehousuihin. En voinut sietää Tonia. Inhosin sitä, jos hän oli samassa työvuorossa minun kanssani. Silti joku hänessä kiehtoi minua. Aina kun hän tuli lähelle, sydämeni hakkasi.

Olin syksystä 2011 asti nähnyt välillä unta Tonista. Aina jotenkin hän liittyi uniini. Keväällä 2012 päädyimme baarissa juttelemaan. En ollut aikaisemmin jutellut hänen kanssa juuri ollenkaan. En pitänyt hänen ylimielisestä asenteesta esimerkiksi baarissa. Aina piti tarjota koko porukalle ja näyttää, että rahaa on. Se ilta kuitenkin muutti koko elämäni. Hetken siinä juteltuamme Toni pussasi minua. Täysin varoittamatta ja yllättäen. Menin täysin lukkoon ja mietin, että mitä juuri tapahtui. Muistan vieläkin ne perhoset vatsassani. Ilta kului jutellessa ja oli aika lähteä kotiin. Lähdin yksin ja olin kävellyt hetken kohti taksitolppaa, kunnes Toni juoksi vierelleni. Matka jatkui yhdessä.

Töissä sydämeni hakkasi entistä enemmän. Ajattelin, ettei hän voi olla oikeasti minusta kiinnostunut. Mietin aina, miltä näyttäisimme yhdessä. Hän oli komea ja tyylikäs, itse olin täynnnä ihottumaa ja pukeuduin miten sattuu. Sen illan jälkeen yritin unohta Tonin. En mitenkään onnistunut siinä. Muutamien viikkojen jälkeen hän aloitti viestitellä minulle. Se oli ihanaa ja jännittävää. Niin siinä kävi, että pinnallinen ja ylimielinen Toni paljastui mukavaksi ja huomaavaiseksi.

Suhteemme alussa pelkäsin, etten kelpaa Tonille. Itselläni oli aikaisemmasta suhteesta huonoja kokemuksia ja ne heijastuivat pelkona. Toni ei kuitenkaan koskaan maininnut ihostani mitään pahaa. Muistan kun ensimmäisen kerran heräsimme niin, että olin raapinut itseni pahasti verille. Lakanat olivat veressä ja ihoni oli hirvittävän näköinen. Minua hävetti, tosin täysin turhaan. Jonkin ajan kuluttua huomasin Tonin rasvaavan minua ja pitävän huolta, etten raapisi itseäni. Joka ilta hän jaksoi rasvata selkäni. Aina hän yritti etsiä hoitokeinoja ihooni. Kerran tulin kotiin ja minulla oli paha mieli, koska kasvoni olivat surkeassa kunnossa. Toni tuli halaamaan minua ja sanoi, ettei ole muistanut kertoa kuinka paljon rakastaa minua ja siksi ihoni on huonossa kunnossa. Hetkessä paha mieli oli poissa.


Minua jännitti tavata Tonin vanhemmat ensimmäisen kerran. Heillä on ollut tapana syödä joka sunnuntai perheen kesken. Menin paikalle omana itsenäni eli ilman meikkiä ja rennoissa vaatteissa. Mietin koko ajan, että mitähän he minusta ajattelevat. Jännitin turhaan. Vastaanotto oli lämmin. Jälkikäteen Tonin äiti on kertonut, että alussa oli itsekin ihmetellyt miten Toni on valinnut juuri minut. Hän ei missään nimessä tarkoittanut sitä pahalla enkä ole koskaan niin ajatellutkaan. Minusta on hienoa, että olen tehnyt Toniin vaikutuksen muulla kuin ulkonäöllä.

Kun lähdimme ulos syömään ja en voinut meikata, Toni ei siitä välittänyt. Itse en välillä edes halunnut lähteä, koska omasta mielestäni en sopinut ihmisten ilmoille. Toni jaksoi tsempata ja kertoa, ettei se haittaa, vaikka en voi meikata. Hänelle kelpasin juuri sellaisena kuin olen. Välillä huomasin, että jotkut tuijottivat ravintolassa tai ainakin siltä se tuntui. Jossain vaiheessa en jaksanut enää välittää siitä, mitä muut ajattelevat.



Kun aloitin käyttämään BD Medicalin tuotteita, niin Toni sanoi silloin, että nyt sinun ihosi tulee kuntoon. Itsehän en siihen uskonut. En tiedä miksi olen saanut Tonin kaltaisen kultakimpaleen elämääni. Hän on yksi lukuisista ihmisistä, joka on saanut pidettyä minut järjissäni. Itse olen oppinut suhteestamme sen, että ennakkoluulot vaikuttava liikaa ihmisten elämään. Jos en olisi koskaan antanut Tonille mahdollisuutta näyttää itsestään sitä toista puolta, emme ehkä olisi tässä ja nyt. En väitä, etteikö itselläni ole enää koskaan ennakkoluuloja mutta pyrin välttämään niitä. Yleensä niistä ei ole muuta kuin haittaa. Muistakaa antaa mahdollisuuksia. Sitä kautta voi oppia paljon toisesta ja saada uusia ihmisiä ympärilleen.

Tämän tekstin myötä hiljenen muutamaksi viikoksi. Suuntaan lauantaina kohti etelän lämpöä ja seuraavaksi kirjoitan, miten aurinko vaikuttaa ihooni. Ihanaa joulun odotusta kaikille! :)