torstai 29. lokakuuta 2015

"Oletko ollut auto-onnettomuudessa?"

Kerran eräs mies kysyi tätä bussissa aamulla kun olin menossa töihin. Tunsin kuinka koko bussi jäi seuraamaan tilannetta koska eihän Suomessa puhuta vieraille ihmisille. Vastasin hiljaa etten ole ollut onnettomuudessa, vaan minulla on atooppinen iho. Bussista päästyäni kyyneleet nousivat silmiin. Tämä tapaus muistutti taas minua siitä, miksi en tee töitä kasvotusten ihmisten kanssa.

Olin silloin 17-vuotias ja olin työharjoittelussa eräässä pienessä vaateliikeessä. Rakastin työtä, koska sain palvella asiakkaita henkilökohtaisesti ja olla asiakkaiden kanssa kasvotusten tekemisissä. Sain paljon positiivista palautetta asiakkailta nuoresta iästä huolimatta. Aina oli kiva mennä töihin. Hassua, miten yksi päivä voi muuttaa nuoren tytön elämän.

Muistan, kun tämä kyseinen asiakas tuli sisään. Olin ainut vapaana oleva myyjä sillä hetkellä ja otin asiakkaan palveltavaksi. Aluksi hän kysyi miten noin nuori tyttö voi olla täällä töissä. Ajattelin jo siinä vaiheessa, että jos tästä selviän, selviän mistä tilanteesta vain. Jotenkin siinä vaatteiden sovittelun lomassa keskustelu kääntyi ihooni. Se nosti karvat pystyyn samantien. Tästä alkoi elämäni pisin tunti. "Mikä sinua vaivaa, miten hoidat ihoasi, oletko kokeillut sitä, entäs oletko kokeillut tätä, minä tiedän erinomaisen lääkärin, joka varmasti hoitaa sinut kuntoon. " Hampaita kiristellen ja hymyillen vastasin kysymyksiin ja palvelin asiakkaan loppuun.

Mietin koko loppupäivän, että millä oikeudella tämä asiakas näin teki. Miten voi olla pokkaa. Olin vihainen ja surullinen. Tein myös samalla päätöksen. En enää koskaan tekisi töitä asiakkaiden kanssa kasvotusten. En ottaisi enää koskaan sitä riskiä, että joutuisin samaan tilanteeseen elämässäni. Tätä päätöstä en kadu ollenkaan ja olen jopa tälle asiakkaalle näin jälkikäteen todella kiitollinen. Vanhemmiten olen myös ymmärtänyt että hän ei varmasti tarkoittanut mitään pahaa, halusi vain auttaa. Silloin se ei tuntunut siltä.

Toukokuu 2014


Nykyään on todella kovat ulkonäköpaineet, joita itsekin olen pohtinut paljon. Netti on täynnä täydellisen näköisiä naisia ja itse mietit miksi minä näytän tältä. Toki täydellisyys on katsojan silmissä. Olen ollut kateellinen ystävilleni ja siskolleni ulkonäön vuoksi. En tiedä olenko edes koskaan kehdannut tuota ääneen sanonut. Minulle kateus on aiheuttanut itsetunto-ongelmia ja vääriä mielikuvia itsestä. Näin aina peilistä hirviön, toiset taas kaunottaren. Kun tarpeeksi itselleen toistaa, että näytät kauhealta, alkaa siihen lopulta itsekin uskomaan. Samalla kuvittelet ettet kelpaa kenellekkään ja yrität olla jotain mitä et ole. Siitä suosta on vaikea nousta.

Itselle ei tulisi mieleenkään mennä kyselemään ja kuulustelemaan ketään. Koskaan ei voi tietää kuinka arka aihe on, oli se sitten mikä tahansa. Haluan tällä tekstillä muistuttaa ihmisiä, että jokainen on erilainen eikä kenenkään tarinaa täysin tiedetä. Omat kokemukseni on vahvistanut minua ja ohjannut minut esimerkiksi oikeaan työhön, josta nautin. Kaikilla ei näin kuitenkaan asiat mene ja aina pitäisi muistaa miettiä ennen kuin avaa suunsa.

Muiden mielipiteet vaikuttavat aina toiseen ihmiseen. Vaikka kuinka joku sanoisi, että älä välitä tuon mielipiteestä niin se vaikuttaa silti. Ainakin voin itse rehellisesti sanoa, että kyllä muiden sanat joskus satuttaa. Muistakaa miettiä mitä sanotte ja kenelle sanotte. Sillä voi olla lähtemätön merkitys jonkun toisen elämään.


Kuva juhannukselta 2015


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti